Turku-Helsinki-Pariisi-Johannesburg-Port Elizabeth

Turusta Volkkarilla Hesaan. Samalla toimme myös Teemun ja Susannan, jotka lähtivät samana päivänä lomalle Barcelonaan. Auton jätimme parkkitalo P3:een, jonka tarjous viikosta oli vain 54 euroa, eli saman verran kuin ylimääräinen ajo edestakaisin.

Kentällä olimme hyvissä ajoin, eli yli 2 tuntia ennen koneen lähtöä. Siellä tapasimme myös kolmannen lähtijän, eli Kaj Anderssonin, joka oli tullut aamukoneella Maarianhaminasta. Paikat olimme varanneet lähes varauloskäynnin kohdalta, vain rivi pieleen. Eli 3 isoa miestä vierekkäin teki matkasta Pariisiin mielenkiintoisen. Onneksi tarjoiluna oli vain kylmä salaattiateria.

Pariisissa olikin sitten kiire, aikaa koneen vaihtoon vajaa tunti ja matkaa muutama kilometri, josta osa automaattijunassa. Mutta ehdimme. Air Francen kone olikin sitten laajarunkoinen Airbus jossa 10 rinnakkain. Meillä oli paikat käytävän reunalla peräkkäin, mutta ne olivat tosi ahtaat. Onneksi minulla oli vieressä pari pienikokoista Johannesburgilaista tyttöä. Koneen tarjoilu oli riittävää. Kaikki juomat sisältyivät matkan hintaan ja aluksi tuotiin jopa ruokalista, josta voi valita kanaa tai pastaa. Samoin aperitiivit voi tilata vapaasti. Jälkiruoaksi vielä kahvit ja pari konjakkia, niin voi  suunnitella yöpuulle menoa. Videolaitteet kylläkin löytyivät jokaiselta paikalta, mutta mitään kiinnostavaa ei ollut. kaikille jaettiin yötä varten tyyny ja filtti sekä silmälaput. Pakkaukseen kuului myös kuulokkeet yms.
Yö kului lyhyillä torkuilla ja sopivan paikan hakemisella jaloille. Aamupala tarjottiin sitten neljän jälkeen paikallista aikaa ja perillä Johannesburgissa olimme aamulla puoli kuuden maissa. Jopa matkalaukut olivat ehtineet Pariisista samaan koneeseen.

Johannesburgin kentällä vietimmekin sitten yli 7 tuntia odotellen seuraavan koneen lähtöä. Lentoasema oli todella uudenaikainen ja erittäin siisti. Siellä oli runsaasti erilaisia myymälöitä ja ravintoloita, joiden hintataso oli todella edullinen, vai miltä tuntuu esimerkiksi englantilainen aamiainen 4 euroa, olut 1,10, tupla vodka soodavedellä 4 euroa jne. Lentoasemalla oli myös useita jalkapallon MM kisojen fanituotekauppoja. Vuvuzela-torvi maksoi muuten 9 euroa Etelä-Afrikan väreissä ja kisalipulla varustettuna.

Lento Port Elizabethiin sujui taas tutuissa merkeissä - 3 isoa miestä vierekkäin tosi kapeilla penkeillä, onneksi jalkatilaa oli tällä kertaa riittävästi. Tälläkin sisäisellä lennolla tarjottiin pientä syötävää ja kahvia. Aurinkoiseen Intian valtameren rannikkokaupunkiin saavuimme kolmen maissa. Isäntämme Brian oli meitä kentällä vastassa ja matka metsästysleirille pääsi alkamaan. Lämpöäkin talvipäiväksi sopivat parikymmentä astetta.

Keskiviikko 30.6.2010

Tavarat pakattiin Brianin Citymaasturi-Mersuun ja matka alkoi. Kaupungista suuntasimme Luoteeseen noin 110 km verran. maantiet kohtalaisen hyviä ja ajonopeudet reiluja. Ohitimme mm. Mustien hökkelikyliä sekä laajan hautausmaan, jossa kuulemma yli 80 % oli AIDSiin kuolleita.
Majapaikkamme ja leirimme sijaitsi tien 75:n varrella Wolwefontein kylässä. Samassa kylää on myös luonnonpuisto, jossa voi bongata kaikki BIG 5 eläimet ( Elefantti, Leijona, Leopardi, Puhveli ja Sarvikuono ). Päivän opastettu kierros maksaa kuulemma 250 US-$.

Alkuilta sujui esittelyjen ja perusasioiden merkeissä. Leirillä ei asu muita ja isäntiä oli 6 ( pomo, 3 PH:ta eli Professional Hunter ja 2 naista ruokahuollossa sekä siivoojat ja pyykkäri ). Pakettiin todellakin kuuluu kaikki syömiset ja juomiset. Meille kerrottiin myös, että varsin täydellinen baari on vapaasti käytettävissä.
Ilta pimeni jo viiden jälkeen ja oli todella pimeää, mutta nuotiopaikalla valoa ja lämpöä riitti. Kylmät ohjaajatuolit lämmitettiin hiilillä, joita laitettiin hehkuvana kasa tuolin alle. Vaikutus oli todella huomattava. Illallisella paistoimme ulkogrillissä lampaankyljyksiä ja kudu-makkaraa, joka oli tosi hyvää. Palanpainikkeena tietysti maanmainiota Etelä-Afrikkalaista punaviiniä.
Illan päätteeksi seurasimme vielä Argentiina-Meksiko peliä ja sovimme seuraavan päivän ohjelmasta. Meistä kukin lähtee oman PH:mme kanssa eri suuntiin ja pyrimme löytämään meitä kiinnostavia saaliita. Hannu joutuu lähtemään jo klo 04.30 ja Kaj ja minä 07.30. Saa sitten nähdä, miten ensimmäinen metsästyspäivä sujui.
Huoneissahan ei ole normaalisti mitään lämmitysjärjestelmää. Meillä oli kuitenkin siirrettävä sähköpatteri ja erikoisuutena vuoteenlämmitin - sähkölämmitteinen välipatja, todella miellyttävä kokemus.

Torstai 1.7.2010

Ensimmäinen metsästyspäivä. Hannulla oli aikainen herätys, jo klo 4. Hän lähti parinsadan kilometrin päähän Aavikkoilvestä (Caracal) jahtaamaan. Kailla ja minulla lähtö oli vasta klo7.30. Menimme ensin ampumaradalle tarkistamaan aseet. Ampumaetäisyys noin 100m ja kummallakin hyväksyttävä tulos, laukaukset noin 5 cm ympyrään.

Sitten matkaan. Minun kanssani lähti PH:ksi Clem ja hänen lisäkseen Tracker (jäljestäjä) Ayanda, paikallinen musta avustaja. Ajoimme kaakkoon noin parikymmentä kilometriä. Alue, jonne menimme "sisälle" on noin 1600 hehtaaria ja vuokrattu vain isäntämme metsästysalueeksi. Mukaan avolavan lavalle tuli myös alueen omistajan edustaja, musta Ruben auttamaan ja samalla valvomaan mitä ammun.
Ensimmäinen asia oli tutustua alueen riistavalikoimaan ja valita mitä haemme. Riistaa näkyi riittävästi, enemmänkin ongelmana valinnan vaikeus. Pitää muistaa, että kullakin kaadetulla eläimellä on eri hinta.
Minä tein Clemin kanssa sopimuksen, että ammuttujen eläinten yhteishinta ei saa ylittää 600 US-dollaria. Hän ehdotti, että ampuisin muita kuin Trophyn arvoista "laaturiistaa". Tämä sopi minulle. Esimerkiksi tällaisella "Cull-eläimellä" voi olla pienemmät sarvet tai toinen sarvi poikki jne. Pitää muistaa, ettei kukaan ole täydellinen, paitsi insinööri.
Sitten vaan matkaan. PH ehdotti Strutsin (Ostrich) ampumista, niitä on kuulemma liikaa ja siksi erikoistarjous - vain 95 $. Nahasta saa kuulemma hienon laukun vaimolle. Ja sitten parvi tuli kohdalle jo yhdeksän aikaan ja PH kehotti ampumaan jonon viimeisen, ison uroksen. Näin sitten käskystä teinkin. Eka laukaus ohi, mutta toinen osui. Matkana noin 160 m. Tämä oli sitten ensimmäinen saaliini Afrikassa.
Päätin, että talteen otetaan nahka, josta teetän käsilaukun Irmalle, olihan hänellä eilen syntymäpäivä.
Autolla ajettiin saaliin luokse, joka varmuuden vuoksi vielä lopetettiin. Sitä ennen strutsi pääsi hakkaamaan jalallaan kaulan auki ihan verille asti. Jalan kynnet olivat sitä luokkaa, ettei lähelle kannata mennä. Linnun paino oli noin 80 kg. Vielä valokuvat ja saalis auton lavalle ja uutta etsimään.
Toivelistalla oli vielä Impala ja Hyppyantilooppi (Springbuck) ja haaveena lisäksi Kudu, joka on hieman isompi eläin, lähes hirven kokoinen, jolla on pitkät sarvet. Jos hyväksyn muut kuin Trophyn arvoiset saaliit, niin nämä mahtuvat hintakiintiön sisälle.
Clem tiesi, että alueella on Impala, jonka toinen sarvi on katkennut, eikä se ollut tällöin koko rahan arvoinen . sitä sitten jahtaamaan.
Se jopa löytyi, mutta pakko tunnustaa, en osunut siihen kahdellakaan yrittämällä, ampumamatka oli kylläkin 200-300 m.
Metsästys harjoitettiin sitten koko päivä, eli noin viiteen asti, jolloin aurinko laski ja tuli pimeys ja tosi nopeasti. Koko päivä oli ollut pilvetön taivas ja lämpöä yli 25 astetta ( aikamoinen talvi ).
Palasimme saaliinemme kämpälle, jossa päästiin nauttimaan myös se tarvittava kaatoryyppy, jahtireissulla kun alkoholia ei ollut mukana, vain vettä ja virvoitusjuomia. Syötävää kylläkin riittävästi - voileipiä, kananmunia, kudu-makkaraa jne.
Huoneeseen päästyäni totesin tämän majapaikan tason. Illalla pyykkikoriin laitetut kalsarit, sukat ja paidat oli pesty ja palautettu silitettynä huoneeseen.
Erilaisista riistaeläimistä näin ainakin seuraavat: Kudu, Kirahvi , Aroseepra (Plain Zepra), Impala, Sukeltaja-antilooppi (Duiker),  Juovaknu (Blue Wildebest), Valkohäntäknu (Black Wildebest), Vesiantilooppi (Waterbuck), Puna-antilooppi (Steenbuck), Strutsi (Ostrich), Keltainen Manguusi (Yellow Mangoose), Paviaani (Monkey), Suricate, Hyppyantilooppi (Springbuck), Musta Hyppyantilooppi (Black Springbuck), Keihäsantilooppi (Gemsbok tai Oryx). Olipahan ekapäivälle ihan riittävästi.

Hannu oli palannut reissultaan jo ennen minua näkemättä ilvestä, mutta ampui sentään yhden erikoisen antiloopin (oribi). Kaj tuli paljon myöhemmin, jolloin oli jo pimeää, mutta saaliina komea Pahkasika (warthog).

Perjantaina jatketaan uusien saaliiden metsästyksessä ja taas uusilla alueilla. Lähtö jo kello 7.

Perjantai 2.7.2010

Toinen metsästyspäivä alkoi taas aikaisiin, liikkeelle aamiaisen jälkeen klo 7. Hannu lähti taas Aavikkoilves-jahtiin jo klo 4.30.
Tällä kertaa ajoimme pohjoiseen noin 90 km. Siellä oli vaatimaton metsästysalue noin 10.000 hehtaaria avointa maata ja mäkiä. Tarkoitus oli löytää "Cull-Kudu" eli ei mitaliarvoinen Kudu. Alue on kuulemma parhaita, mutta nyt kauniilla ilmalla tuuli häiritsi, koska Kudu ei siedä tuulta suurten korviensa takia ja menee puskiin piiloon. Lisäksi urokset olivat lähes kokonaan kadoksissa. Naaraita näimme parikymmentä. Lisäksi liikkeellä oli muutama Sukeltaja-antiloopin ja Puna-antiloopin.
Saalista haettiin pimeän tuloon asti, eli noin puoli kuuteen. Näimme sentään loppupäivästä paikallisen Aavikkolveksen, jota Clem yritti ampua, mutta eläin ehti mennä piiloon.
Itse yritin kerran yhtä uros-Kadua, mutta huonoin tuloksin, ohi oikealta, matka n. 200 m.

Muilla onnistui kuulemma sentään hieman paremmin, Hannun Aavikkoilveksen saalistivat kylläkin koirat, joten häneltä jäi se ampumatta. Hän löysi kuitenkin Sinisen sukeltaja-antiloopin. Kaj onnistui myös saaliin kaadossa ja lähti vielä illalla yöjahtiin yrittämään erästä yöeläjää.

Jälleen huoneessa pyykit pestynä ja ruokana tällä kertaa broileria ja hyvää paikallista punaviiniä.

Lauantai 3.7.2010

Uusi päivä ja uudet alueet. Muut lähtivät seitsemän maissa, mutta Clem ilmoitti meidän lähtöajaksemme vasta klo 8. Menimme samalla alueelle kuin torstaina ja Ruben ei pystynyt avaamaan porttia ennen kello 9, nukkui vähän pommiin illan juhlimisen takia.

Aluksi tarkoitus oli jahdata sitä samaa vajaasarvista Impalaa, mutta puoleenpäivään menneessä ei löytynyt. Päätimme muuttaa suunnitelmaa ja valitsimme kohteeksi Hyppyantiloopin. Sopiva Trophyn arvoinen yksilö löytyikin yhden jälkeen, ja toisella yrittämällä onnistuin kaatamaan sen. Matka oli kylläkin turhan pitkä, noin 200 m, ja osuma ei ollut paras mahdollinen - osuin kaulaan ja se oli riittävän tuhoisa. Sitten vaan saaliin kanssa takaisin majapaikkaan ja sovimme, että tunnin lepohetki ja uudelleen matkaan.

Olo oli kuitenkin sen verran tyytyväinen, että päätin lopettaa metsästyksen tältä päivältä. Kaj oli jo tullut ennen minua kämpälle ammuttuaan Puna-antiloopin. Meillä riitti juttua ekasta kaadostani.  Hannukin palasi melko pian, mutta lähtee vuorostaan yöjahtiin vielä illalla seitsemän jälkeen.

Sunnuntai 4.7.2010

Herätys taas klo 6.30, suihkuun ja aamupalalle. Tuntui olevan rauhallista ja luulinkin että kaikki olivat jo lähteneet. Mutta Hannukin tuli aamiaiselle vasta hetken kuluttua. Hän oli onnistunut yöjahdissa ja kaatoi erikoisen pienen Val Grysbok.
Tarkoitus oli lähteä jo ennen kahdeksaa, mutta sitten he huomasivat että  on sunnuntai ja silloin ei ole suotavaa ammuskella aikaisin aamulla. Lähdimme liikkeelle vasta yhdeksältä ja jälleen kohti samaa aluetta, jolla olimme olleet jo parikin kertaa.
Matkalla sattui erikoisuus: Iso naaras Vesiantilooppi oli päässyt aidan ulkopuolelle ja liikkui hätääntyneenä valtatien pientareella. Clen totesi, että se pitää saada sieltä pois ja hälytti apua eläimen ajamiseksi takaisin aidan taakse. Vesiantilooppi on samaa kokoluokkaa kuin kotoinen hirvemme, eli se on todella vaarallinen liikenteessä, jossa ajetaan aina toistasataa. Auttamassa oli myös paikallinen poliisi. Lopulta epätoivoinen eläin ymmärsi mennä portista sisään ja hävisi maastoon.
Samasta portista mekin sitten lähdimme etsimään saalista, päätähtäimessä oli Cull-Impala. Sellainen löytyikin varsin pian ja pääsin sitä yrittämään n. 150 m matkalta. Laukaus onnistui lähes täydellisesti ja Impala kaatui heti. Ei muuta kuin hakemaan saalis ja ottamaan pakolliset valokuvat.
Päätimme lähteä siestalle majapaikkaan. Portilla saimme kuitenkin Rubenilta viestin, että kirahvi on kiinni aidassa jalastaan. Menimme katsomaan ja auttamaan. Olin varma, että se joudutaan lopettamaan, mutta onneksi ei tarvinnut. Clem katkaisi varovasti Lethermanilla aitalangan poikki  ja kirahvi pääsi irti, eikä sen jalka ollut vaurioitunut.
Sitten lopulta kämpille päivälevolle. Hannukin tuli hetken kuluttua, tällä kertaa ilman saalista. Välipalaksi meille tarjottiin kudupiirasta, joka oli tosi hyvää.
Kolmelta taas takaisin sitä Cull-kudua etsimään. Ajoimme tällä kertaa kaakkoon noin 80 km Clenin hyvän ystävän Erikin maille. Tällä kertaa metsästystapa oli sitten aivan toinen, emme ajelleet autolla ympäri tonttia, vaan teimme vähän niin kuin Suomessa peurajahdissa - menimme passipaikalle syöttöalueen lähelle. Sinne oli rakennettu runsaan neliön koppi, jonka etuseinässä leveä ampuma-aukko ja sisällä kolme muovituolia. Olimme siellä neljän maissa ja odottelimme tunnin verran ja sitten tuli lauma Kuduja nauttimaan appelsiini-illallista. Joukossa oli yksi, joka kelpasi Clenille ja täytti kriteerit. Hän käski ampua ja niin teinkin. Osuma oli lähes täydellinen ( 9 luokkaa) ja Kudu juoksi vain noin 10 metriä ja kaatui. Sarvet ja laatu oli mielestäni hyvinkin lähellä Trophya, mutta Clen sanoin sen olevan Cull. OK onhan se puoleen hintaan. Ei muuta kuin valokuvat ja lavalle ennenkuin pimeys saapuu. Ajoimme Erikin kotiin, jossa Ayanda ja paikalliset mustat pojat nylkivät Kudun. Meille jäi nahka ja pää, josta teetän komean pään puujalustalla.
Sitten vain kämpille kuulemaan muiden onnistumisista. Hannulla oli ollut huono päivä - ei kaatoja ja Kaj jäi vuoristokämpälle yöksi eikä päivän kaadoista ollut tarkkaa tietoa.

Maanantai 5.7.2010

Minulla oli kiintiö täynnä, joten pyysin lupaa päästä seuraamaan Hannun metsästystä. Hannun vakio PH joutui lähtemään kotikäynnille joten Brian lähti PH:ksi. Ajoimme lounaaseen noin 120 km Brianin tutun maille. Tällä oli vaatimattomat 40.000 hehtaaria maata siinä ympärillä, joten metsästysmaita riitti. Oman trackerimme lisäksi mukaan tuli talolta Jonson, joka kuulemma tuntee kaikki saaliit alueelta. Hannulla oli tavoitteena pari Hyppyantilooppia, ei ihan vakioita vaan musta ja ruskea. Maasto oli varsin avointa, eikä piilopaikkoja paljoa ollut. Me jäimme yhteen rinteeseen puun varjoon odottelemaan kun mustat pojat hakivat meille saaliita. Lauma löytyikin ja Hannu pääsi yrittämään, mutta huonolla tuloksella - ei osumaa. Ampumamatkaa oli kylläkin yli 200 m.
Vaihdoimme toiselle alueelle ja taas odotusta. Laumoja tulikin ja niissä sopivat "uhrit". Hannulla pientä epäonnea kohdistuksessa, vasta kolmas osui, nyt takajalkaan ja Brian kävi hoitamassa loput. Näin kaatui Musta hyppyantilooppi.

Illallisella saimme sitten nauttia lihavartaita, joissa oli ampumani Impalan lihaa. Täytyy sanoa että todella hyvää.
Hannu antoi vielä muistoksi kuvakirjat suomalaisesta luonnosta ja peuroista. Tämän jälkeen kukin selvitti laskunsa. Kaikki oli kuten oli sovittu, mitään ylimääräistä laskussa ei ollut, eli kaikki huolenpito ja tarjoilut sisältyivät annettuun hintaan. Minun osuuteni oli yhteensä noin 2000 euroa, pojilla hieman enemmän mutta he ampuivatkin useamman eläimen. Laskun päälle piti antaa vielä triksut keittiölle ja trackerille sekä erikseen PH:lle.
Kaj ja Hannu lähtivät vielä yrittämään Aavikkokissa, joka liikkuu vain öisin. Yöjuoksijat palasivat takaisin löytämättä kissaa, mutta ampuivat kylläkin muutaman Jäniksen (Spring Hare), joka on yleisin jänis Etelä-Afrikassa. Nautimme vielä muutaman "yömyssyn", olihan kyseessä viimeinen iltamme.

Tiistai 6.7.2010

Herätys taas puoli seitsemän ja kassien pakkaus. Lähes kaikki vaihtovaatteet puhtaita, koska niitä ei tarvittu loistavan pesupalvelun takia.
Vielä ennen lentokentälle lähtöä pääsimme katsomaan saaliimme, joiden päät oli puhdistettu, jäljellä kallo ja sarvet. Komea rivi siinä seinän vieressä. Sitten vielä pakolliset valokuvat ja tavarat Brianin autoon ja matkaan kohti Port Elizabethia. Brian vei meidät kaupungissa vielä matkamuistokauppaan, josta hankittiin tuliaiset yms kotiinvietävät. Kävimme myös Brianin puoliksi omistamassa kahvilassa, jossa tarjolla oli todella maukasta täytettyä piirasta, eikä hinta hirvittänyt - kallein maksoi hieman päälle euron. Mukaan saimme vielä paketit kuivattua kudun lihaa sekä biltongia, joka on paikallista naposteltavaa valmistettuna kuivatusta kudun tai härän lihasta.
Sitten ei muuta kuin kentälle odottamaan koneen lähtöä. Hyvästelimme isännät vielä ja toivottivat tervetulleeksi uudestaan ensi vuonna, kun uudet hienot majoitustilat valmistuvat.

Port Elizabeth - Johannesburg - Pariisi - Helsinki - Turku

Brian auttoi vielä tavaroiden lähtöselvityksessä, eikä ylipaino-ongelmia esiintynyt. Hän vielä lukitsi kaikki laukut nippusiteillä, jotta Helsingissä huomaamme helpommin onko joku avannut ne.
Lento Johannesburgiin oli taas lyhyt vajaa 2 tuntia. Nyt odotusta Pariisin koneeseen vain 5 tuntia. Ehdimme hyvin syömään keskinkertaisen aterian, mutta onneksi viini oli hyvää. Tax Free alueella tuhlattiin vielä viimeiset Randit.
Pariisin kone olikin sitten iso Airbus A380 jossa kaksi kerrosta ja paikkoja yli 550. Kysyimme myös kentällä Air Francen virkailijalta onko mahdollista ja mitä maksaa vaihtaminen business-luokkaan, jossa olisi hieman paremmat tilat matkustaa. Hinta oli pöyristyttävä - 3650 euroa/hlö lisää nykyiseen lippuun - kauppoja ei syntynyt. Meillä oli paikat käytävän reunalla, jossa hieman parempi tila jaloille. Kone tietysti aivan täynnä.
Taas tuotiin ruokalista, jolla alkupalana pastasalaatti, lämpimänä joko beef goulash vihanneksilla tai kanaa perunoilla ja pavuilla, jälkiruoaksi juustoja ja yogurttia. Aluksi tietysti tuotiin aperitiivit (tuplaviski) ja ruokajuomana puna- tai valkoviiniä kahvin kanssa sitten konjakit.
Lennon aikana oli hyvää aikaa kirjoitella myös näitä juttuja valmiiksi ja ennen kaikkea tarkastaa jo tehtyjä sivuja.
Kone hiljeni yöpuulle siinä puoli 11 aikoihin. Minäkin sain nukuttua melko hyvin aina neljään asti, Hannu ei saanut kunnolla unta. Tässä koneessa oli huomattavasti paremmat jalkatilat kuin menomatkan yölennolla.
Pariisissa taas kävelyretki toiseen terminaaliin, johon matkaa muutama kilometri. Reipasta kävelyä noin 45 min. paikat saimme varattua Exit-ovelta, joten jalkatilaa pitäisi riittää. Pariisin de Gaulle lentokenttä on todella valtava ja matkat pitkiä. Chekkasimme itsemme sisään ja taas tarkkaan turvatarkastukseen. odotusalueella ei sitten ollutkaan ravintoloita tai myymälöitä ja vain 1 WC, lähtöportteja sentään parikymmentä. Muutama kioski sentään oli, josta saimme sämpylät ja juotavaa. Onneksi ostamani pikee-paita oli repussa ja sain vaihdettua puhtaan paidan päälleni. Odotusaikaa oli kaiken kaikkiaan noin 4 tuntia.
Lopulta sitten viimeiseen koneeseen, joka oli Finnairin Airbus A320 ja aivan täynnä. 3 komeaa mahtuu juuri ja vierekkäin kuten lentoemäntämmekin totesi. Tarjoiluna tällä kertaa lämmin sämpylä, jonka täytteenä lihapullia ja juustoa. Tuoremehua ja kahvia palanpainikkeeksi.
Helsinkiin tultiin ajallaan ja matkatavaratkin löytyivät varsin nopeasti hihnalta ja ehjänä. Vielä kiitokset ja hyvästelyt Kajlle ja auto parkkihallista ja keula kohti Turkua. Kotona oltiin sitten puoli kuuden maissa.

Yhteenveto matkasta

Two Waters Safari Loistava metsästyssafarin järjestäjä. Vaikka mínulla ei tietenkään ole kokemusta muista alan yrittäjistä, niin en voisi toivoa mitään lisää järjestelyihin. Hannu ja Kaj olivat asiasta samaa mieltä, heillähän on enemmän kokemusta. Safarinjärjestäjällä on myös periaate, että vain 1 ryhmä kerrallaan vieraana. Ryhmän koko saa olla 3-10 henkeä, jossa 3-5 metsästäjää. Rouva järjestää muille ohjelmaa, mm. fotosafarin.

Majoitus. Vaikka oli Etelä-Afrikan talvi, niin lämpöä riitti sekä päivällä että yöllä. Huoneet tilavia ja siistejä, pyykit pestiin ja silitettiin päivittäin. Kaikilla oli liikaa varavaatteita mukana. Majatalossa oli riittävästi myös seurustelutiloja, iso ruokahuone ja hyvin varustettu baari, jonka tuotteet olivat vapaasti käytössä. Ainoa pieni puute oli nettiyhteys, jonka toiminta oli satunnaista myös isännän mokkulalla, johtuisikohan etäisestä sijainnista. Piha-alueella viihtyisä "grillihuone" jossa valmistettiin illalliset.
Heillä on valmistumassa täysin uudet majoitustilat syksyllä, jotka palvelevat vielä paremmin ryhmiä.

Aseet. Vuokraamamme kiväärit olivat japanilaisia Howa 1500 kiväärejä varustettuna kiikaritähtäimellä. Kaliiberi oli 30.06. Jos ampui ohi, voi vain katsoa peilistä - miksi? Vuokrahinta koko ajalta vain 100 US$ panoksineen.

Professional Hunters (PH). Koulutuksen saneita ammattilaisia, jotka näkivät saaliit jo paljon ennen meitä. Pystyivät myös määrittelemään helposti kohteen laadun ja tarvittavan ampumamatkan. Kertoivat aina tarkasti milloin kannattaa ampua ja mihin kohtaan, jotta saaliin kaatuminen olisi varmaa. Meillä jokaisella oli oma henkilökohtainen PH sekä lisäksi jäljestäjä eli Tracker, joka oli paikallinen musta poika, jonka näkökyky oli uskomaton.

Sää. Alueella oli talvikausi, joka on aivan eri kuin meidän talvemme. Aurinko paistoi lähes joka päivä pilvettömältä taivaalta ja lämpöä keskipäivällä yli 25 astetta. Yöt kylmempiä siinä 10 astetta. Kesäkuukaudet ovat oikea aika pohjoismaalaisille mennä Etelä-Afrikkaan.